Kristuksen ruumiin ykseys

Luokka: 
Pääkirjoitus

Seurakunta on Kristuksen ruumis maan päällä. Sen näkyvänä ilmentymänä on monet eri nimiset paikalliset seurakunnat, joilla kullakin on oma toimintakulttuurinsa. Mutta olemukseltaan se on yksi.

Kristuksella ei ole montaa ruumista. Jumalan edessä on vain yksi seurakunta, jonka Kristus itse on ostanut omalla verellään, ja jonka ylle hän on vuodattanut oman Pyhän Henkensä. Sen jäsenet pitävät yhtälaista huolta toisistaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki jäsenet sen kanssa. Jos yksi jäsen saa kunniaa, iloitsevat kaikki jäsenet sen kanssa.

Onko näin käytännössä? Kun joku saa Jumalalta erityistä armoitusta ja voitelua, nouseeko hiljainen kateus ja mustasukkaisuus toisissa? Tätä on tarpeellista tutkistella omassa sydämessä. Kun yksi Pyhän Hengen erityisessä käytössä ollut lankeaa, tuleeko toisten sisimmästä esiin ajatuksia, että kyllähän se olisi pitänyt arvata. Kristuksen ruumiin vamma paljastuu vihollisen hyökätessä juuri näissä tuomitsevissa asenteissa.

Kellään meistä ei ole varaa osoittaa toista. Varsin hyvin tiedämme, että lihallisuus on lähellä meitä kaikkia uskovia, jollemme valvo ja pidä huolta läheisestä suhteesta Herraan. On nimittäin niin, että kun osoitamme yhdellä sormella toista, samanaikaisesti kolme sormea kääntyy itseä kohti.

Miten Jeesus suhtautuu tällaisiin tilanteisiin? Hän on täynnä armoa ja totuutta. Ei vain toista näistä. Totuus tekee vapaaksi, eikä tapahtunutta pidä kaunistella tai peitellä. On kohdattava totuus rehellisesti ja suostuttava todelliseen parannukseen. Kaikki Raamattua tuntevat kristityt tietävät, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä, eikä sitä pidä lakaista maton alle.

Totuus yksin ei silti riitä, tarvitaan armon pelastavaa ja parantavaa työtä. Jumalan armo ja rakkaus menee paljon pitemmälle. Armon kautta on mahdollista saada täysi anteeksianto ja puhtaus. Armon kautta saadaan myös voima ja kyky muutokseen. Armo osoittaa, että väärästä taipumuksesta voi eheytyä ja että Jumalan tahto on ennalleen asettaminen. Parantumisen prosessi ja luottamuksen palautuminen vaatii kuitenkin aina aikaa.

Kristuksen ruumiin vamman parantumisessa emme puolusta syntiä, mutta seisomme ihmisen rinnalla, joka on kiusausten edessä langennut. Emme hylkää häntä kuin käytettyä rättiä, josta hyöty on otettu irti. Se olisi lihalliselle mielelle helpoin ratkaisu. Ei! Yksi on jo hylätty meidän puolestamme. Hän Kristus Jeesus – kärsi puolestamme ristillä hylkäämisen häpeän. Meillä ei ole oikeutta hylätä toisiamme.

Sen sijaan meidän tulee rukoilla, että tämä vihollisen hyökkäys kääntyy Jumalan valtakunnan voitoksi ja että Kristuksen ruumiin vamma voi parantua. Kun armo ja totuus kohtaavat, Jumalan kirkkaus ilmestyy vielä voimakkaammin. Silloin emme ole kiinni kenessäkään ihmisessä, vaan yksin Kristuksessa.

Seppo Pehkonen
seppo.pehkonen(at)nakymagazine.fi

PS. Katso Patrick Tiaisen asiasta tarkemmin sivuilla 10-12.

Lisää uusi kommentti

By submitting this form, you accept the Mollom privacy policy.