Koko elämä Jumalalle

Omien projektiensa kanssa painiskeleva 17-vuotias Olavi Hyppönen ymmärsi, että hänen täytyy antautua 100 prosenttisesti Jeesukselle päästäkseen sisälle Jumalan valtakuntaan. Kamppailun jälkeen hän päätti lopulta ottaa riskin ja antaa itsensä täysin Jeesukselle. Siitä alkoi uusi elämä.

Olavi Hyppönen eli lapsuutensa uskovaisessa perheessä Virossa, silloisen Neuvostoliiton alueella. Koko perhe oli aktiivisesti mukana baptistikirkossa, joten Olavi oli jatkuvasti tekemisissä uskon asioiden kanssa. Olavin isä kertoi aina pojalleen totuuden asioista, ja Olavi saikin jo nuorena tietää todellisuuden kommunismista ja ettei se ole Jumalasta. Suomalaisena ja uskovana perheenä he olivat ns. kansanvihollisia. Vaihtoehtona oli joko kääntää selkänsä Jumalalle tai antaa hänelle koko elämänsä.

– Minun piti jo nuorena miettiä, millä tavalla elän. Tiesin, että jos haluan elää omantuntoni mukaan, se olisi ristiriidassa valtion kanssa, jos taas tein niin kuin valtio määräsi, olin ristiriidassa omantuntoni kanssa, Olavi muistelee.

Kerran eräässä hengellisessä kokouksessa Olavin vanhin veli halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Koko sisarusparvi istui silloin vierekkäin ja isän kehotuksesta he kaikki menivät veljensä perässä kirkon eteen rukoilemaan pelastumista.

– Minä halusin kuitenkin vähän miettiä vielä uskon asioita silloin, menin eteen vain sen takia, että isä pyysi. Kun sitten nuorten leirillä kysyttiin milloin tulit uskoon, kerroin tulleeni silloin kun vanhin veli, jotta pääsisin pälkähästä.

Jumala kutsui kaksi kertaa

Seikkailunhaluisena nuorena miehenä Olavi kävi patikoimassa silloisessa Neuvostoliitossa. Kerran hän vietti kuukauden työssä Georgiassa poimimassa teelehtiä. Siellä oli mutkainen joki, jossa oli vesipyörteitä. Olavilla oli tapana käydä siellä uimassa kavereiden kanssa. Kerran tavallisella uimareissullaan, hän huomasi, että eräs kavereista oli hukkumassa jokeen ja haukkoi ilmaa mennen välillä pois näkyvistä ja tullen taas hetkeksi näkyviin.

– Hyppäsin hänen peräänsä ja lähdin pelastamaan häntä, mutta hän oli lihaksikas kaveri ja oli shokissa, hän otti kaulastani kiinni kuoleman otteella. Sitten lähdimme yhdessä pohjaan ja otimme ilmaa ja taas menimme pohjaan. Kävin siinä hetkessä läpi koko elämäni mittaisen filmin ja totesin, etten ole valmis kuolemaan, koska jos nyt kuolisin, en pääsisi taivaaseen. Huusin vedessä Jumalaa avukseni.

Kuin ihmeen kautta Olavi tuli rannikolle yhdessä hukkumassa olleen miehen kanssa. Tilanne jäi vaivaamaan Olavia.

Seuraavana vuonna Olavi jatkoi seikkailuaan Keski-Aasiaan, hän kiipeili 4000 metrin korkeudessa.

– Siellä Jumala kutsui minua toisen kerran vahvasti, kun istuin huipulla ja katselin valtavia näköaloja. Yhtäkkiä mietin: Jos Jeesus tulisi nyt hakemaan seurakuntaansa, minä olisin vaan täällä kiipeilemässä. Mutta nämä jäi semmoisiksi, että mietin näitä asioita, mutten halunnut tulla Jumalan valtakuntaan, minulla oli omia projekteja ja suunnitelmia enkä halunnut luopua niistä.

Täysi antautuminen

Samaan aikaan Virossa Tallinnassa vaikutti herätys, jota sanottiin Effataksi. Olevisten kirkossa oli kokouksia, joissa monet kävivät ja pelastuivat ja parantuivat.

– Ajattelin että käyn katsomassa siellä, jospa minäkin pääsisin sisään Jumalan valtakuntaan. Ilmapiiri kokouksissa oli mahtava, näin kuinka ihmisiä parani ja tuli sisälle Jumalan valtakuntaan, mutta en itse kokenut mitään. Ajattelin, että ehkä tämä usko ei olekaan minua varten.

Olavi ei kuitenkaan luovuttanut.

– Päätin, että nyt lähden viimeisen kerran sinne kirkkoon, mutta jos Jumala ei minua huoli, niin jatkan sitten matkaa.

Sillä kertaa kirkon pastori otti Olavin tosissaan ja rukoili hänen puolestaan.

– Yhtäkkiä näin kirkon kulmassa näyn, jossa kaikki minun projektini heiluttivat minulle jäähyväisiksi kättään, ymmärsin, että minun täytyy luopua niistä ja antautua 100 prosenttisesti Jeesukselle, muuten en pääsisi sisälle Jumalan valtakuntaan. Kävin kamppailua, ja lopulta päätin: Okei, otan riskin ja anna itseni täysin Jeesukselle.

Samalla hetkellä Olavi ymmärsi olevansa syntinen.

– Ymmärsin, että olen todella suuri syntinen ja olen ollut todella itsekäs. Minulla oli myös valtava viha venäläisiä kohtaan, koska Neuvostoliiton venäläisten koneisto oli tuhonnut isäni ja äitini suvun, enkä ollut pystynyt antamaan heille antamaan anteeksi ja minulla oli katkeruuden juuri.

Siinä hetkessä Jeesus kohtasi Olavin.

– Kun antauduin Jeesukselle sinä iltana, täytyin valtavalla ilolla. Sydämessäni tapahtui valtavia asioita, viha muuttui rakkaudeksi, huomasin: rakastan venäläisiä, tunsin jopa sääliä. Synnintunnon johdosta kävin pyytämässä anteeksi kaikilta mahdollisilta, joita olin loukannut. Sen jälkeen tuli pelastuksen ilo. Siitä alkoi minun uusi elämäni. Se oli selvä uudestisyntymisen hetki.

Olavi oli silloin 17-vuotias ja lähti tosissaan seuraamaan Jeesusta, 18-vuotiaana hän kävi upotuskasteella.

Lue huhtikuun Näky magazinesta jatkoa, miten Olavin matka jatkui uskoontulon jälkeen ja millaisissa ihmeissä hän on saanut elää.